päivittelyä

Hei taasen. Pahoittelluni, että viime päivityksestä on jo jonkin aikaa, mutta hyvityksenä saatte tekstin ääkkösineen! Aika on kulunut sairasteluun, koulutöistä hermoilemiseen ja kaiken maailman kissanristiäisissä juoksemiseen. Tässä siis katsaus kaikkeen. Kuvia latailen heti, kun saan niitä toisilta keräiltyä, en ole vieläkään saanut aikaiseksi ostaa sitä kameraa (tai hankkia nettiä).

Eläintarha
Kävimme siis tutustumisviikolla koko konkkaronkka kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa eläinpuistossa. Paikka oli lähinnä kotieläinpuiston (sai silittää kenguruita ja sammakoita ja liito-jyrsijöitä!), eläintarhan, villieläinsairaalan ja safarin (yllättävän moneen häkkiin käveltiin ihan pokkana sisään) sekasikiö, ihan mukava sellainen. Oli vaan tosi kylmä ja talvi, jolloin eläimetkin vaan horrosti ja ulkomaalaisparat jäätyi.
Näin jälkikäteen jäi mieleen se silittely, ja hullunkuriset jyrsijät joilla on tosi isot nenät ja korvat, ja vompatit ja etenkin lepakot (eli lentävät ketut!). Niittenkin häkkiin sai mennä hengaamaan, ja siellä ne sitten häkin katossa killuvat ja tuijottelivat takaisin. Ja hedelmälepakot oli semmosia keskikokoisen kissan kokoisia. Pienoinen pettymys oli se että koalat vaan nukkui (nukkuvat n. 22 h vuorokaudessa), mutta ne on kuulemma tosi tahmeita siliteltäviä. Eikä ne kuulemma ole koko ajan pilvessä, se on vaan urbaani legenda.

Sairastelu.
Olen ollut nyt enemmän ja vähemmän kipeänä parisen viikkoa. Ihan perustalvilenssuilua ja lievää mahatautia, mikä nyt sinäänsä ei ole ihme, kun yli puolet koulu- ja vaihtisihmisistäkin sairastelee. Sairastelu nyt ei ole ollut ihan niin ankeaa kun olisi voinut kuvitella, kun on pystynyt valittamaan vuokraemännälle ja kaveritkin kyselee perään. Valitettavasti vaan miun hyvät, uudet ja terveelliset elämäntavat joutuivat kankkulan kaivoon, kun piti lohtusyöpötellä kaikenlaisia herkkuja eikä ole vielä uskaltanut uhmata kohtaloa ja mennä uimaan.

Koulu
Ensimmäinen koulutehtävä pitää esitellä ja palauttaa ensi perjantaina, ja se on puolet kurssin arvosanasta. Sekös on hivenen ahistanut allekirjoittanutta. Mikä nyt on se suurin murhe, on se hemmetin tutkimukseen kirjoittaminen, vaikka sainkin luvan ensihätään tehdä sen suomeksi. Tuntuu aika kylmältä kyydiltä, kun on taasen viimeisen kahdeksan kuukauden ajan kirjoittanut lähinnä ranskalaisin viivoin.
Olenkin lahjakkaasti vältellyt kirjoittamista mm. siivoamisella, leipomisella, Ikeassa käymisellä, vähäisellä juopottelulla, The Agen ja kirjojen lueskelulla ja nukkumisella. Tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että tämä viikko tulee tekemään aika tiukkaa. Mutta se hopeinen reunus tässä räntäsateessa on se, että erittäin mukava opettaja pitää kovasti ideoistani. Hehe, kohta rupean kantamaan sille omenoita.

Australialaisen kansallislaji
Kävimme myös viime perjantaina koko lähes koko konkkaronkka katsomassa aussien lempilajia, australialaista jalkapalloa. Näin yhden katselukerran jälkeen vaikuttaa lähinnä koripallon, ultimaten ja amerikkalaisen jalkapallon risteytykseltä. Peli aloitetaan koripallomaisesti, mutta sitten ryhdytään heittelemään tai mielellään potkiskelemaan sitä palloa, ja jos kiinnioittajaparka ei saa koppia oman joukkuetoverin potkuista, niin haltuunottajaa saa taklailla ihan miten huvittaa. Tavoitteena on saada pallo menemään vastustajan päässä olevien tankojen välitä.
Telkkarista seurattaessa laji on todella puuduttava, mutta paikan päällä katsottaessa varsin viihdyttävään, melko väkivaltaista mutta viihdyttävää. Neljän puolituntisen erän aikana sairastupaan joutui kolme pelaajaa, joista yksi paareilla. Vastakkain pelasi ilmeisesti kaksi liigaan lähes huonointa joukkuetta, mutta loppua kohden peli oli kutkuttavan tasaväkistä. Jännityksen luomiseen liittyi vahvasti myös se, että aussit ottavat oman jalkapallonsa varsin vakavasti, ja yleisöreaktiot olivat välillä sen mukaiset (ei nyt sentään mitään huligoitia, rehellistä kovaäänistä buuausta).

Kaukokaipuu
Niin, kävin Ikeassa! Ostin muunmuassa juustohöylän, suolakala-karkkeja (äh, ei ruotsalaiset osaa tehdä kunnon salmiakkinamuja), pahvilaatikoita ja ”lisää vain vesi”-ruisleipäjauhosekoituksen. Ja söin Ikea-ravintolassa lihapullia. Kaiken kaikkiaan oli hyvin antoisa reissu, leipätaikina vaan ei kohonnut, eikä siitä nyt valitettavasti tullut mitään jälkiuunileipää. Inhoittaa vaan koko ajan syödä paahtista. En ihan hirveästi arvosta sitä, että täällä leivän valkoisuus on hyve.
Olin myös yhdellä kauppareissulla mennä sekaisin kun kännykän radiosta yhtäkkiä kuului suomen kieliset uutiset, joiden välillä soitettiin vanhoja iskelmiä. Sain myöhemmin selville, että on olemassa radiokanava, joka lähettää tunnin kestäviä ohjelmapätkiä kaikilla vähemmistökielillä. Oli vaan eri tavalla kummallista hengailla autralialaisen supermarketin hyllyjen välissä ja kuunnella Uralin Pihlajaa.
Olen myös vihdoin tavannut ne kaksi muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa, jotka tosi onvatkin Lappeenrannan TKKsta eikä Lapin yliopistosta. Oli mennyt vaihtokordinaattorilla vähän kaupungit sekaisin. Perusmukavia Suomijötiköitä, ovat olleet täällä jo viime lukukauden. Eräskin heidän tuttavansa kyseli miulta, että puhuuko kaikki suomalaiset miehet yhtä vähän ja monoturonisella äänellä. Ja miusta ne oli yllättävän sosiaalisia ja reippaita heppuja!

Ilmastosta
Ilmasto täätllä on aika hurjaa. Pimeidestä olenkin jo tainnut avautua (aurinko laskee kuudelta ja nousee puoli seitsemän), mutta täällä on yhä vaan kylmä. Niinä herkkinä hetkinä kun aurinko paistaa, voi jopa lähes olla ilma takkia (tai siis paikallisen mielessä rantasandaaleissa ja teepaidassa), mutta sisällä sen kun on kylmä. Viralliset lukemat sisälimalle kotonakin on siinä kolmentoista ja seitsemäntoista hujakoissa, lämmityksellä jopa yhdeksäntoista. No, ehkä osaan arvostaa paikallista rakennustekniikkaa paremmin kesällä.
Ilma-alassa täytyy myöskin jotain outoa, sillä lähes kaikki miun vaatekappaleet ja kengät ovat päättäneet hajota samalla kertaa. Pahoin vain pelkään, että miun fyysiset mittasuhteet saattaa tuottaa hivenen ongelmia esim, housuostoksilla oltaessa. Nyv vähän kaduttaa, etten ostanut uusia vaatteita jo Suomessa.

Mutta nyt varmaan pitäisi mennä jo nukkumaan, mutta mie palailen asiaan taasen varmaan perjantain jälkeen. Torsai-illan ja pahimmiilaan myös yön vietän koululla, joten miut voi mitä luultavimmin löytää jopa mesestä tai skypestä (teille) ihan ihmisten aikoihin.

Kun jannittaa koko ajan

Aika tuntuu hidastuneen aika lailla taalla maailmalla. Hostelli elama on valiaikaiselamaa kahden vaiheen valilla. Kuitenkin asiat etenee, ja sattuu ja tapahtuu aikalailla.

Ensiksikin, sain asunnon, tai siis kodin eli alivuokratun huoneen. Asunto loytyy East Richmond -nimisesta Melbourne-cityn kuppeessa olevasta lahiosta ja sen omistaa noin viisikymppinen leskiytynyt lakimiesnainen. Se on viisikymmentaluvulla rakennettu omakotitalo, jossa on oma pieni etu- seka takapiha, olohuone, kolmen makuuhuonetta joista yksi toimii tyohuoneena, keittio ja ruokailutila, iso kylpyhuone seka iso vessa yhdistettyna kodinhoitohuoneeseen (eli siella on pesukone ja tilaa kuivattaa). Ja kuten lahes kaikkialla, myos siella on kylma. lammosta pitavat huolta yksittaiset sahkopatterit, sahkopeitteet ja kaasulammittimet.
Asunto on aika kallis, n. 650 dollaria kuussa plus laskut (eli yhteensa n 43o euroa), mutta se on taysin kalustettu, erittain hyvalla ja tuvallisella paikalla ja omistaja vaikuttaa mukavalta. En myoskaan uskalla alkaa leikittelemaan asuntohaulla, silla se on tosi kuluttavaa ja ilmeiseti mylos aika vaikeaa. Periaatteessa vaan pitaa epailla itseaan ja sita, etta saako ottaa suoraan sen ekan asunnon (vaikkei se nyt periaatteessa ole enimmainen, tein Suomeessa jo aika paljon toita asuntojen eteen). Talossa ei ole myoskaan internetia, mutta omistajalla (jonka nimi on Charlotte) on koneeseeni kayva langaton lahetin, ja voin kuulemma sen halutessani hankkia. Eli sopimus kirjoitetaan torstaina ja samana iltana muutan sinne. Jannittaa ja pelottaa, mutta irtiasnomisaika on kaksi viikkoa ja ilman minkaanlaisia sakkotoimenpiteita, jo en haluakkaan olla sita kuutta kuukautta.

Mutta internetin saamiseksi kotiin saattaa menna siis jonkin aikaa, mutta onneksi on koulu. Eilen kavimme paarakennuksella hakemassa infoa ja opiskelijakortit (siis mina ja Wibke) ja tanaan kavimme omalla campuksellamme Prahranissa, joka sijaitsee sopivasti hostellia vastapaata. Itse laitoksellamme on yllattavan vahan koneita, mutta kirjastossa sitakin enemman (jossa siis olen nytkin), joten nyt ulottuvillani on ilmainen netti! Koulun avulla siis voin pitaa ylla nettiriippuvuutani ja mahdollisesti soittaa myos Skype-puheluita.
Olenkin siis ajatellut etta aikaeron takia tulen vahintaan kerran viikossa _todella_ aikasin kouluun, jotta voin puhua rauhassa siella olevien iltavirkkujen kanssa. Etta tiedoksi asianomaisille.

Hostellihuoneemme pursuaa, silla siella asuu minun lisakseni Wibke, huonoa englantia puhuva saksalainen, Birgie, todella lomalla oleva islantilainen ja kolme ranskalasta tyttoa, joden nimia en (viela) tieda. Asiassa ei sinaansa ole ahtauden lisaksi mitaan onglelmia, paitsi etta ranskalaiet ei jostain ihmeen syysta pida lammityksesta. He joko kaantavat patterin minimilleen tai ottavat kokonaan irti seinasta! Talla on oisin lahes pakkasta! Kasittamatonta.

Paikalliset ihmiset ovat yleisesti ottaen erittain mukavia (minua on jo kerran epailty saksalaiseksi). Aikaero kuitenkin vielakin rasittaa ja illat tuovat paahan kaikenlaisia ihme pelkotiloja ja kauhuskenaarioita. Toisaalta, ihmettelinkin miten rauhallisia oita vietin ennen lahtoa kotoSuomessa, joten jossain vaiheessa kai nekin on sitten ajateltava. Odotankin kovasti etta paasee muttamaan ja koulu alkaa, jotta paasee rutiineihin kiinni.

Ja ainiin, unohdin viime kerralla kertoa Chapel Streetin varrella olevista kolmesta puusta, jotka ovat iltaisin taynna (niita on siis satoja) visertavia pikkulintoja. On hammentavaa miten kova aani pikkulinnuista voi lahtea.

Eka ilta

Nyt on kulunut vahan vajaa nelja vuorokautta kun jatin Suomen polyt taakseni ja lehdin kohti Austraaliaa. Tassa havaintoja silta ajalta;

Pitkat lennot on vahan niinkuin mummolassa olisi. Koko ajan joku tyrkyttaa jotain suuhun pantavaa, ja kun ei syo, niin nukkuu tai katsoo telkkaria. Elokuviakin yritin tuijotella (oli ihan hyvat tarjonnat, Zodiac, Notorious Petty Page ja Driving Lessions), mutta itse koneen melutaso oli sita luokkaa, etta dialogista menikylla leijonanosa ohi korvien. Olen myoskin ehka maailman ainut ihminen, joka ei nauti lentokoneessa jatettavia ilmaisia alkoholijuomia, mutta ei vaan uponnut. Muutenkaan ei tee mieli humaltua. Janskattaa liikaa.

Jet lag on on tosi inhottava, ei pelkastaan siksi, etta unirytmi on ihan sekasin, mutta kun ruuansulatuskin. Yolla on ihan karmiva nalka ja tekee tosi paljon mieli suolaista, mutta aamulla ei mikaan meinaa menna alas. Ja koska taalla on talvi (ihan oikeasti, pipo ja hanskat eivat olleet yhtaan liioiteltua), on taalla myos tosi pimeaa ja aurinko laskee jo kuuden aikaan. Sitten kun uni tulee vasta seitteman kantturoissa aamulla ja heraa kahdelta, niin en ole viela kertaakaan ollut ulkona liikkeela valon aikaan, eli ole edes nahnyt vilausta auringosta.

Valilla on tosi surullista,mutta valilla on myos tosi mukavaa.Tapasin kolme saksalaista (joista yksi on vaihdossa kanssani samassa ryhmassa, Vimbke(?), joka puhuu huononpuoleisesti englantia), joiden kanssa kaytiin eilen vahan ulkona, ja se oli mukavaa. Kaytiin keskustassa kuudennnen kerroksen katolla olleessa baarissa jossa esiintyi yhden miehen orkesteri ja ginger ale oli halpaa. Pala kuitenkin nousee helposti kurkkuun kun ajattelee perhetta. Olen aika mamo. Vanhemmat soittivatkin viime yona, oli hassua se.

Hostelli on aika rupinen. Aamiainen oli surkea ja sisalla on tosi kylma sahkopattereista huolimatta. No, mita voi odottaa kaikken halvimmalta vaihtoehdolta. Televisiossa pyorii myos koko viikonlopun kestava Simpson-maratoni tulevan elokuvan takia, ja suurin osa taalla asuvista reppureissaajista on katsonut sita valehtelematta koko taallaoloaikani. Suihkun voi kuitenkin halutessaan nauttia lampimana, mika on suuri plussa.

Olen kuitenkin saanut vahan hoidettua kouluasioita ja hankkinut uuden puhelinnumeron. En voi kuitenkaan sita antaa, koska en nyt muista sita maatunnusta. Huomenna menen koulun toiselle campukselle tervehtimaan muita vaihtiksia ja myohemmin illalla katsomaan asuntoa, jostaolin yhteydessa jo Suomessa. Paikka on vahahn kalliin lainen, mutta muuten vaikuttaa hyalta, joten toivon paasevani siihen. Suoraan sanottuna en jaksaisi saataa pitkaan, haluan pois taalta hostellista aloittelemaan oikeaa elamaa ja rutiineja.