23.7.2007

Eka ilta

Nyt on kulunut vahan vajaa nelja vuorokautta kun jatin Suomen polyt taakseni ja lehdin kohti Austraaliaa. Tassa havaintoja silta ajalta;

Pitkat lennot on vahan niinkuin mummolassa olisi. Koko ajan joku tyrkyttaa jotain suuhun pantavaa, ja kun ei syo, niin nukkuu tai katsoo telkkaria. Elokuviakin yritin tuijotella (oli ihan hyvat tarjonnat, Zodiac, Notorious Petty Page ja Driving Lessions), mutta itse koneen melutaso oli sita luokkaa, etta dialogista menikylla leijonanosa ohi korvien. Olen myoskin ehka maailman ainut ihminen, joka ei nauti lentokoneessa jatettavia ilmaisia alkoholijuomia, mutta ei vaan uponnut. Muutenkaan ei tee mieli humaltua. Janskattaa liikaa.

Jet lag on on tosi inhottava, ei pelkastaan siksi, etta unirytmi on ihan sekasin, mutta kun ruuansulatuskin. Yolla on ihan karmiva nalka ja tekee tosi paljon mieli suolaista, mutta aamulla ei mikaan meinaa menna alas. Ja koska taalla on talvi (ihan oikeasti, pipo ja hanskat eivat olleet yhtaan liioiteltua), on taalla myos tosi pimeaa ja aurinko laskee jo kuuden aikaan. Sitten kun uni tulee vasta seitteman kantturoissa aamulla ja heraa kahdelta, niin en ole viela kertaakaan ollut ulkona liikkeela valon aikaan, eli ole edes nahnyt vilausta auringosta.

Valilla on tosi surullista,mutta valilla on myos tosi mukavaa.Tapasin kolme saksalaista (joista yksi on vaihdossa kanssani samassa ryhmassa, Vimbke(?), joka puhuu huononpuoleisesti englantia), joiden kanssa kaytiin eilen vahan ulkona, ja se oli mukavaa. Kaytiin keskustassa kuudennnen kerroksen katolla olleessa baarissa jossa esiintyi yhden miehen orkesteri ja ginger ale oli halpaa. Pala kuitenkin nousee helposti kurkkuun kun ajattelee perhetta. Olen aika mamo. Vanhemmat soittivatkin viime yona, oli hassua se.

Hostelli on aika rupinen. Aamiainen oli surkea ja sisalla on tosi kylma sahkopattereista huolimatta. No, mita voi odottaa kaikken halvimmalta vaihtoehdolta. Televisiossa pyorii myos koko viikonlopun kestava Simpson-maratoni tulevan elokuvan takia, ja suurin osa taalla asuvista reppureissaajista on katsonut sita valehtelematta koko taallaoloaikani. Suihkun voi kuitenkin halutessaan nauttia lampimana, mika on suuri plussa.

Olen kuitenkin saanut vahan hoidettua kouluasioita ja hankkinut uuden puhelinnumeron. En voi kuitenkaan sita antaa, koska en nyt muista sita maatunnusta. Huomenna menen koulun toiselle campukselle tervehtimaan muita vaihtiksia ja myohemmin illalla katsomaan asuntoa, jostaolin yhteydessa jo Suomessa. Paikka on vahahn kalliin lainen, mutta muuten vaikuttaa hyalta, joten toivon paasevani siihen. Suoraan sanottuna en jaksaisi saataa pitkaan, haluan pois taalta hostellista aloittelemaan oikeaa elamaa ja rutiineja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei H&M, kiva kuulla, että pääsit perille ehjänä. Tuollaista säätöä kaiken maailma asioiden kanssa se tulee olemaan hetken verran, mutta kyllä se elämä siitä asettuu. Lentämisestä olen kanssasi samaa mieltä, en minäkään (usko tai älä) useimmiten pahemmin dokaa lennoilla. Sitä hankkii itselleen vain turhan krapulan kun on muutenkin jo väsynyt, polvet rullalla, pakki sekaisin ja perse puutunut. Muutenkin lentäminen on ehkä maailman typerin matkustusmuoto, kaikki se odottelu, turvatarkastukset, peruutetut tai myöhästyneet lennot, säätäminen lippujen, lappujen ja matkatavaroiden kanssa, jatkolentojen metsästäminen, ahtaat koneet, kloonatut lentokentät, ylipirteät lentoemot, typerät kanssamatkustajat ja saastuttavat lentokoneet. Harmi vain, että moniin paikkoihin on aika hankala päästä muilla keinoin. Mutta pidähän hauskaa siellä ja seuraillaan tilannetta...

HM kirjoitti...

Hii, hauska kuulla siustakin!
Hong Kongin lentokentta oli kylla aika metka paikka, valtavasti henkilokuntaa paimentamassa meita valilaskeutujia kuin karjaa paikasta toiseen. Paassa vain humisi ja jaloissa tuntui etta olisi ollut viiskyt kertaa perakkain vuoristoradassa. Maisemat olivat kylla ihmeelliset, turkoosista meresta nousevat vihreat saarekkeet.