19.8.2007

päivittelyä

Hei taasen. Pahoittelluni, että viime päivityksestä on jo jonkin aikaa, mutta hyvityksenä saatte tekstin ääkkösineen! Aika on kulunut sairasteluun, koulutöistä hermoilemiseen ja kaiken maailman kissanristiäisissä juoksemiseen. Tässä siis katsaus kaikkeen. Kuvia latailen heti, kun saan niitä toisilta keräiltyä, en ole vieläkään saanut aikaiseksi ostaa sitä kameraa (tai hankkia nettiä).

Eläintarha
Kävimme siis tutustumisviikolla koko konkkaronkka kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa eläinpuistossa. Paikka oli lähinnä kotieläinpuiston (sai silittää kenguruita ja sammakoita ja liito-jyrsijöitä!), eläintarhan, villieläinsairaalan ja safarin (yllättävän moneen häkkiin käveltiin ihan pokkana sisään) sekasikiö, ihan mukava sellainen. Oli vaan tosi kylmä ja talvi, jolloin eläimetkin vaan horrosti ja ulkomaalaisparat jäätyi.
Näin jälkikäteen jäi mieleen se silittely, ja hullunkuriset jyrsijät joilla on tosi isot nenät ja korvat, ja vompatit ja etenkin lepakot (eli lentävät ketut!). Niittenkin häkkiin sai mennä hengaamaan, ja siellä ne sitten häkin katossa killuvat ja tuijottelivat takaisin. Ja hedelmälepakot oli semmosia keskikokoisen kissan kokoisia. Pienoinen pettymys oli se että koalat vaan nukkui (nukkuvat n. 22 h vuorokaudessa), mutta ne on kuulemma tosi tahmeita siliteltäviä. Eikä ne kuulemma ole koko ajan pilvessä, se on vaan urbaani legenda.

Sairastelu.
Olen ollut nyt enemmän ja vähemmän kipeänä parisen viikkoa. Ihan perustalvilenssuilua ja lievää mahatautia, mikä nyt sinäänsä ei ole ihme, kun yli puolet koulu- ja vaihtisihmisistäkin sairastelee. Sairastelu nyt ei ole ollut ihan niin ankeaa kun olisi voinut kuvitella, kun on pystynyt valittamaan vuokraemännälle ja kaveritkin kyselee perään. Valitettavasti vaan miun hyvät, uudet ja terveelliset elämäntavat joutuivat kankkulan kaivoon, kun piti lohtusyöpötellä kaikenlaisia herkkuja eikä ole vielä uskaltanut uhmata kohtaloa ja mennä uimaan.

Koulu
Ensimmäinen koulutehtävä pitää esitellä ja palauttaa ensi perjantaina, ja se on puolet kurssin arvosanasta. Sekös on hivenen ahistanut allekirjoittanutta. Mikä nyt on se suurin murhe, on se hemmetin tutkimukseen kirjoittaminen, vaikka sainkin luvan ensihätään tehdä sen suomeksi. Tuntuu aika kylmältä kyydiltä, kun on taasen viimeisen kahdeksan kuukauden ajan kirjoittanut lähinnä ranskalaisin viivoin.
Olenkin lahjakkaasti vältellyt kirjoittamista mm. siivoamisella, leipomisella, Ikeassa käymisellä, vähäisellä juopottelulla, The Agen ja kirjojen lueskelulla ja nukkumisella. Tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että tämä viikko tulee tekemään aika tiukkaa. Mutta se hopeinen reunus tässä räntäsateessa on se, että erittäin mukava opettaja pitää kovasti ideoistani. Hehe, kohta rupean kantamaan sille omenoita.

Australialaisen kansallislaji
Kävimme myös viime perjantaina koko lähes koko konkkaronkka katsomassa aussien lempilajia, australialaista jalkapalloa. Näin yhden katselukerran jälkeen vaikuttaa lähinnä koripallon, ultimaten ja amerikkalaisen jalkapallon risteytykseltä. Peli aloitetaan koripallomaisesti, mutta sitten ryhdytään heittelemään tai mielellään potkiskelemaan sitä palloa, ja jos kiinnioittajaparka ei saa koppia oman joukkuetoverin potkuista, niin haltuunottajaa saa taklailla ihan miten huvittaa. Tavoitteena on saada pallo menemään vastustajan päässä olevien tankojen välitä.
Telkkarista seurattaessa laji on todella puuduttava, mutta paikan päällä katsottaessa varsin viihdyttävään, melko väkivaltaista mutta viihdyttävää. Neljän puolituntisen erän aikana sairastupaan joutui kolme pelaajaa, joista yksi paareilla. Vastakkain pelasi ilmeisesti kaksi liigaan lähes huonointa joukkuetta, mutta loppua kohden peli oli kutkuttavan tasaväkistä. Jännityksen luomiseen liittyi vahvasti myös se, että aussit ottavat oman jalkapallonsa varsin vakavasti, ja yleisöreaktiot olivat välillä sen mukaiset (ei nyt sentään mitään huligoitia, rehellistä kovaäänistä buuausta).

Kaukokaipuu
Niin, kävin Ikeassa! Ostin muunmuassa juustohöylän, suolakala-karkkeja (äh, ei ruotsalaiset osaa tehdä kunnon salmiakkinamuja), pahvilaatikoita ja ”lisää vain vesi”-ruisleipäjauhosekoituksen. Ja söin Ikea-ravintolassa lihapullia. Kaiken kaikkiaan oli hyvin antoisa reissu, leipätaikina vaan ei kohonnut, eikä siitä nyt valitettavasti tullut mitään jälkiuunileipää. Inhoittaa vaan koko ajan syödä paahtista. En ihan hirveästi arvosta sitä, että täällä leivän valkoisuus on hyve.
Olin myös yhdellä kauppareissulla mennä sekaisin kun kännykän radiosta yhtäkkiä kuului suomen kieliset uutiset, joiden välillä soitettiin vanhoja iskelmiä. Sain myöhemmin selville, että on olemassa radiokanava, joka lähettää tunnin kestäviä ohjelmapätkiä kaikilla vähemmistökielillä. Oli vaan eri tavalla kummallista hengailla autralialaisen supermarketin hyllyjen välissä ja kuunnella Uralin Pihlajaa.
Olen myös vihdoin tavannut ne kaksi muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa, jotka tosi onvatkin Lappeenrannan TKKsta eikä Lapin yliopistosta. Oli mennyt vaihtokordinaattorilla vähän kaupungit sekaisin. Perusmukavia Suomijötiköitä, ovat olleet täällä jo viime lukukauden. Eräskin heidän tuttavansa kyseli miulta, että puhuuko kaikki suomalaiset miehet yhtä vähän ja monoturonisella äänellä. Ja miusta ne oli yllättävän sosiaalisia ja reippaita heppuja!

Ilmastosta
Ilmasto täätllä on aika hurjaa. Pimeidestä olenkin jo tainnut avautua (aurinko laskee kuudelta ja nousee puoli seitsemän), mutta täällä on yhä vaan kylmä. Niinä herkkinä hetkinä kun aurinko paistaa, voi jopa lähes olla ilma takkia (tai siis paikallisen mielessä rantasandaaleissa ja teepaidassa), mutta sisällä sen kun on kylmä. Viralliset lukemat sisälimalle kotonakin on siinä kolmentoista ja seitsemäntoista hujakoissa, lämmityksellä jopa yhdeksäntoista. No, ehkä osaan arvostaa paikallista rakennustekniikkaa paremmin kesällä.
Ilma-alassa täytyy myöskin jotain outoa, sillä lähes kaikki miun vaatekappaleet ja kengät ovat päättäneet hajota samalla kertaa. Pahoin vain pelkään, että miun fyysiset mittasuhteet saattaa tuottaa hivenen ongelmia esim, housuostoksilla oltaessa. Nyv vähän kaduttaa, etten ostanut uusia vaatteita jo Suomessa.

Mutta nyt varmaan pitäisi mennä jo nukkumaan, mutta mie palailen asiaan taasen varmaan perjantain jälkeen. Torsai-illan ja pahimmiilaan myös yön vietän koululla, joten miut voi mitä luultavimmin löytää jopa mesestä tai skypestä (teille) ihan ihmisten aikoihin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onnistuukohan tää nyt?

Anonyymi kirjoitti...

Onnistuihan se!!!! Eli Sarkka täällä kirjottelee ja olen täältä äänettömänä osapuolena seurannu siun menoa. Räjäytän todennäkösesti lähipäivinä siun ääspostis suomineidot uiskentee reissun kuvilla ja koitan heittää tekstimättöö kuvien oheen tästä siviilielämästäni.Ooot mussu!Jos ei nimi sano mitäää ni käin keräämässä teiltä viinimarjoja...Palaillaa..:)

Mr T kirjoitti...

saa olet loytanyt umlautit!

HM kirjoitti...

Hihii, odotan innolla!