Matka sinne ja takaisin!

Jee, tässä kuvia rengasmatka kakkosesta. Väsymys painaa ja koulutyöt hengittää niskaan, joten en nyt tällä kertaa runoile kovin paljoa, mutta tosi mukavaa oli. Lähetelkää miulle osoitteita, jotta voin heittää korteilla.


Aborginaalitaidetta Canberrassa. Hipit pitivät mielenosoitustelttaleiriä parlamenttitalon edessä ja olivat sotkeneet koko pihamaan;)


Maisemia Sinisiltä vuorilta.


Käytiin tippukiviluolakierroksella, jossa oli vaatimattomat 1 400 porrasta.


Usean illan rattona toimi mikäpäs muu kuin Texas Hold `Em. Kuvassa on myös legendaarineen P (eli Pee eli pissi), joka löytyi milloin mistäkin.


Sidneyssä mentiin lautalla läheiselle Miehiselle Rannalle uimaan ja aurinkoa ottamaan. Lämpöasteita siinä 22 asteen paikkeilla.


Viimeisenä etappina oli Portsmans Bay, josta sattuman kautta läydettiin yleellinen ja halpa rantamäkkikylä. Kuva kertonee kaiken.

Suuri Meri Tie!

Jee! Olin rengasmatkalla Great Ocean Roadilla. Sen kunniaksi hankin vihdoin myös kameran ja löysin sisäisen japanilaiseni. Olin myös tosi optimistinen ja ostin bikinit ja sotrit Targetista ennen lähtöä. Tässä siisi kovakavalkaadi viime viikonlopusta. Ja ensi lauantaina muuten lähetään Sidneyn!
Lisää kuvia tulee hetimiten kun blgger antaa miulle luvan laittaa niitä.


Tässä ollaan Kahdentoista Apostolin äärellä.


Se ei ihan tämä tainnut olla, mutta hyvin samantapaisella rannalla kävin yrittämässä uimista jättiaallokossa. Vesi oli jotain seitsemäätoista, jonka johdosta sainkin liikanimen Hullu Suuomalaistyttö.


Oli aika mukavaa olla biitsillä.


Turistinmokomat kirjoittelee hiekkakivet täyteen. Ei kyllä, oli aika hienoa typografiaa. Sain taas uskottavuuspisteitä koulussa kun esittelin näitä tunnilla.

Voi tata saksalaisten maaraa.

Ensiksikin Koulusta.

Meilla oli orientoitumisviikon ensimmainen (ja tahan mennessa ainut) ryhmakokoontuminen eilen. Vaihto-oppilaita koulussamme on ilmeisesti 103, joista lahes puolet ovat saksalaisia. Jepjep. Se kylla risoo osaa saksalaisistakin. Olisihan se aika ankeaa menna toiselle puolelle maapalloa ja tajuta, etta joka toinen uusi tuttavus onkin oma maamies.
Saimme aimo annoksen informaatiota, josta hyva osa oli ihan uuttakin. Muutenkin oli aika kaaoottista: kun on yli viikon verran hengaillut (tai ylipaansa puhunut) lahinna vaan muutaman saman tyypin kanssa koko ajan, niin on aika hurjaa kun joka suunnasta tupsahtaa uusi tuttavuus, johon pitaisi kovasti tutustua.
Eilinen saldo siis olikin (kai) seitseman saksalasta, kaksi ranskalaista, yksi meksikolainen, yksi tanskalainen, yksi norjalainen ja muutama jenkki. Miun lisakseni koulussa pitaisi olla myos suomalaiskaksikko Lapin yliopistosta, mutta poijjaat ovat matkustelemassa vielakin Uudessa Seelannissa.

Vaikuttaa vahan myos silta, etta olen yksi harvoista (ellenko jopa ainut) vaihtiksista, jotka tekee maisterin tutkintoa. Sain tietaa myoskin, etta lahes kaikki valintani sisaltyvat paikallisten maisteriopintojen loppupaahan, mika ei yhtaan lievita pelkoani akateemisia opintoja kohtaan. Jos pitkien ja moniulotteisten esseiden kirjoittaminen suomeksi tuntuu haastavalta, niin miten ihmeessa sita selviaisi yhtaan sen paremmin englanniksi? Oivoi. Tatahan sita itse halusin, lisaa teoriaa.

Sitten Kodista.

Uusi koti on aivan mahtava. Ny kun olen tallustellut siella muutaman paivan ja samalla seuraillut muiden asuntohakurumbaa, alan tajuamaan kuinka onnekas olinkaan. Vuokraemantani ja asuinkumppanini on ihastuttava ja hyvin rento nainen, samoin kuin asunto. Kaikkialla on vanhoja julisteita, kehystettyja karttoja ja poptaidetta, pienia muistoesineita, kyttiloita, vuosikertaviineja, rustiikkeja huonekaluja, ikkunamaalauksia (siis ihan oikeita ikkunoita!) ja upottavia istuimia.
Rouva C lukee pitkalti samoja kirjoja, katsoo samoja televisiosarjoja ja kuuntelee samankaltaista musiikkia (tietysti se 20 vuoden ikaero huomioonottaen) kuin minakin. Han on todella puuhakas viikonloppuisin ja pitaa hyvaa huolta kodistaan. Saan lainaksi hanen mieheltaan jaaneen polkupyoran ja mina autoin hanta tulostamaan valokuvia. Sain jopa kutsun lehtea joskus kaymaan hanen loma-asunnolleen (beach-house) Melbournen lahistolle.
Tiedan, etta tama kuulostaa lassylta, mutta tunnen etta haluaisin itsekin vanhempana luoda itselleni asunnon kaltaiset pitteet ja elaa elamaani samalla asenteella kuin han. No, tama nyt on tietysti osittain uutuuden viehtysta ja kuluu nopeasti pois. Olen kuitenkin valittomasti tuntenut oloni kotoisaksi Richmondissa.

Olen avannut pankkitilin, hankkinut kuukausilipun lahiliikenteeseen ja ottanut selvaa internetyhteyksista. Pesin myos ensi kertaa pyykkia amerikkalaistyylisella, paaltataytettavalla pesukoneella. Se oli metkaa se. Tanaan menen myos ensi kertaa uimaan yliopiston omistamaan ulkoaltaaseen. Tapaan samalla myos vahan lisaa saksalaisia.