Vanhan Kertausta

Nyt kun miulla kierrankin on aikaa, niin voisin vaikka kirjoittaa viime aikaisista tapahtumista. Kun joku kysyy, että mitä kuuluu, niin helposti alan puhumaan säästä, sillä seon kaikein helpoin selittää ja käsittää. Monet asiat, mitä täällä tapahtuu, ovat jollain tavalla selittämättömiä, hauskat jutut ei ole hauskoja niille, jotka eivät olleet paikalla. Kun alan ajatella, että mitä viime viikkoina on tapahtunut, niin täytyy sanoa, ettei juuri mitäänn, tai ainakaan mitään näyttävää. Mutta yritetään nyt kuitenkin saada tähän jokin tolkku.

Noh, mie kirjoitan niistä rengasmatkoista erilliset tarinat vielä joku päivä, joten sitäs sitten tapahtuikaan. Niin, tietysti kun kahdeksan päivää istuu autossa seitsemän ihmisen kanssa, niin pakostakin siinä tutustuu, ja etenkin matkan jälkeisiä vieroitusoireita hoideltessa vietin aika paljon aikaa ydinjoukon kanssa. Meillä on suunnilleen viikottain kokoontuva illalliskerho, jolloin joku meistä tekee ruokaa muille ja muut tuo Sherryä (älkää kysykö miksi, siihen oli jokin pitkä ja monimutkainen selitys, johon liittyi seilaava ystävämme).

Suurimman osan ajasta kuitenkin kahmaisee koulu, tai ainakin koulutöiden välttely. Ei maar, kyllä mie voin ihan rehellisesti sanoa, että koulu on yllättänyt täällä kaikkein eniten. Olen saanut opiskelusta huomattavasti enemmän irti kuin olisin ikinä kuvitellutkaan. Olenkin jatkanut omaa, varsin epätervettä perinnettä viettää öitä koulussa töitä tehden. Mutta silloin nyt vaan voi arhaiten keskittyä ja olen myös aika lahjakas välttelemään epämiellyttäviä tehtäviä viimeiseen saakka.

Ihmiset myös täällä on lahjakkaita ja valmiita uhraamaan aika paljon muotoilun alttarille. Sekin omalta osaltaan vaikuttaa omaan opiskelumotivaatioon;kun näkee miten paljon muut tekevät koulun eteen, tekee itsekin mieli panostaa. Ja jos olisin Suomessa, niin ei olisi mitään ongelmia, jättäsin vaan sosiaalisen elämän minimiin ja painaisin niska limassa hommia. Mutta en mie voi niin täällä etehdä, enkä haluakaan. Mie haluan käydä joogassa, ja uimassa ja keikoilla ja kaljalla ja kaupungilla pällistelemässä. Välillä vaan vähän väsyttää.

Sitten kun vielä pari viikkoa sitten olin koulussa ennen tunnin alkua valmistelemassa tehtäviä tajusin, etten löytänyt enää ulkoista kovalevyä työpöydältä. Päivän päätyttyä se oli pakko uskoa; joku oli sen ryöstänyt. Koululla on tapahtunut varkauksia aiemminkin, mutta koska olin niin aamusta liikkeellä, luulin välttyväni pitkäkyntisiltä. Luulin väärin.

Kovalevyn mukana lähti jonkin verran koulutyöitä, ei mitään radikaalia, mutta sen verran että harmitti. Ja se mikä harmitti huomattavasti enemmän (ja harmittaa vieläkin), että niin lähty myös kaikki viimeisen kolmen vuoden aikana keräämäni musiikit.

Tämä söi aika paljon työmoraalia. Aloin olla niin paineissa, että aloin häivittelemään lisää tavaroita päivittän (jotka tosin paniikkikohtausten jälkeen löysin). Käytin paljon aikaa jonninjoutavuuksiin, kuten internetissä surffailuun. Ja sitten miusta tuli täti! Se oli mukavaa kuulla ja oli ihanaa kuulla tuttujen ääniä, vaikka välillä suomen puhuminen tuntuukin aika hassulta ja kuulostaa omaan korvaan vieraalta.

Viime viikolla kuitenkin otin vihdoin härkää sarvista ja ryhdyin taas tekemään rästiin jääneitä tehtäviä. Järjestimme myös mukavia grillijuhlia (melkein söin kengurua, mutta tuli ähky), ja vietimme aurinkoisia iltapäiviä uima-altaalla. Olen jo ihan ruskettunutkin hieman. Viime viikonloppuna oli Australiassa oloni lämpimin päivä, noin 30 astetta, ja minä istuin koulussa tekemässä pakkausmuotoilua. Nyt on taas siinä alle viidentoista kantturoissa ja mie pidin esitelmäni kyseisistä pakkauksista.

Koulua on kaksi ja puoli viikkoa jäljellä, mutta en enää panikoi. Ehkä viime viikot olivat sitä kuuluisaa kulttuurishokkia. Ja asioilla on paha tapa kasvaa päässä kun ei niitä ruodi kenenkään kanssa. Joskus toivoisi, ettei aisoiden tarvitisisi olla niin vaikeita ja sanojen kadoksissa, mutta suurimman osan ajasta se on ihan hauskaakin.

Tästä kirjoituksesta nyt kyllä ehkä muuttuu johtoajatus, mutta syytettäköön siitä väsymystä. Ensi kerralla lupaan valaista matkasuunnitelimia lukukauden jälkeen. Nyt pitää lähteä kotiin syömään täältä koulusta märkänemästä. Mutta terveisiä sinne kaikille. Ja laittakaa miule niitä osoitteita, jotta voin lähestyä korteilla.