puhuminen on perseesta

Ihmisista

1. On W, joka on pieni Koreasta adoptoitu saksalaistytto, joka opiskelee samalla linjalla (muttei samoja kursseja. Siita enemman myohemmin.)
2. On H, joka on myoskin saksalaistytto, miella joskus sujuu tosi hyvin ja miulla on tunne etta tullaan hyvin toimeen, mutta vasyneina hetkina kielimuuri on korkea.
3. On yksi kolmesta muskettisoturista, joka on oikeasti poika Mexicosta, elavainen ja tosi hauska, tykkaa juoda, polttaa ja nauraa.
   
4. On I, joka tekee tyoharjoittelua taalla Saksalaisessa Kauppakamarissa (tjms.).
5. On pitka poika Mexicosta, joka tykkaa elekrosta ja tanssimisesta.
6. On valtava maara saksalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, meksikolaisia, jenkkeja, norjalaisia, tanskalaisia ja britteja vaihtiskohtalotovereita, joiden kanssa olen jutellut enemmain tai vahemman, ja joiden nimia yritan epatoivoisesti muistaa pidempaan kuin kymmenen minuuttia.
7. Ja on luokkatovereista, joista oikeasti vain kourallinen on natiiveja, mutta jotka on avoimia ja mukavia, mutta ystavia? En tieda.

Koulusta
Olen yksi harvoista vaihtareita, jotka suorittavat maisterin opintoja. Olen myoskin ainut vaihtis omilla kursseillani. Luulen sen olevan edukseni, silla ryhmat taalla on melko pienia ja pystytn tustustumaan vahan muihinkin ihmisiin kuin vaihto-oppilaisiin. Se voi olla myos raskasta, silla olen ainut joka on heitetty tahan soppaan kylmiltaan, joten muiden tahdissa pysyminen voi olla raskasta.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, etta valtaosa maisterikurssistani on kansainvalisia opiskelijoita lahimaista ja Yhdysvalloista, syyta siihen en voi muuta kuin arvailla. Opiskelu on kuitenkin varsin kallista taalla, ja olen tavannut aika monta australialaista osa-aikaopiskelijaa.
Opetusmetodit, koulurutiinit ja kurssisisallot vaikuttavat kuitenkin aika samankaltaisilta kuin Suomessa; opettajia kutsutaan etunimilla, tunneilla on 80%:n lasnaolopakko eika loppukokeita ole. Koulu on myos ilmeisen intensiivista ja paljon aikaa vaativaa, mutta toisaalta lukukausi loppuu jo marraskuun alussa.
Yksi asia, joka eroaa vanhasta tutusta on suhtautuminen plagiointiin ja viitteiden kayttoon. Asia tuodaan esille useaan otteeseen ja etenkin lahteiden merkitsemiseen Harwardin koulukunnan (mita se sitten ikina tarkoittaakaan) mukaan painotetaan paljon. Tassa varmaankin heijastuu akateemisen opiskelun pidemmat perinteet. Ilmeisesti Aasian maissa asiaan suhtaudutaan melko lailla hollemmin, joka nakyy ongielmina kansainvalisten opiskelijoiden keskuudessa.
Virallisia luentotunteja on vain keskimaarin kolme viikossa per kurssi, mutta niiden ohella odotetaan vahintaan kuusi tuntia itseisopiskelua. Saa nahdan joudunko tipauttamaan yhden kurssin pois, en halua naannyttaa itseani koululla, vaikka kuinka olisikin puolitoista kuukautta lomaa lopussa.