kaukana kotoa

heihei

2007-11-18T19:30:00.000-08:00

Mie lähden nyt matkalle, jännittää kovasti.

2007-11-15T21:53:00.000-08:00

Nyt kun lukukausi on saatettu jonkin asteisella kunnialla loppuun, on kai aika paljastaa minkä parissa sitä on tullut yökaudet puuhasteluta. No, nämä kuvan nyt ei anna juuri minkäänlaista käsitystä, mutta ovatpahan jottain.

Tämä pakkauspariskunta on Suunnittelun Johtamisen kurssin sivutuotos, tuoteperhe koirille. Kurssi itsessään keskittyi enemmän presentaatiohin sekä työn dokumentaatioon, ei niinkään itse suunnitteluun. Tuli kuitenkin rykäistyä tämmöinen hivenen erähenkinen pakkausmuotoilun helmi.

Tässä on taasen viimeisen kuuden viikon uurtamisen lopputulos, kirja sekä kirja kirjasta.

Tavoitteena siis oli uudelleen suunnitella jo olemassa oleva julkaisu (kah, déjà vu!). Kirja itsessään on siis suomi-englanti-suomi-sanakirja, mutta sillä erotuksella, että olen valinnut siihen ainoastaan ne sanat, joilla on jotain merkitystä Australia aikaani.
Kirja nyt on täynnä kaikenlaista typogfafista kikkailu, mutta en nyt mene sen syvemmin siihen, ei tule muuten loppua koko jutulle.

2007-11-05T06:03:00.000-08:00

Samaan hengenvetoon voinkin esitellä kuvia viimeaikaisita touhuiluista.

Värjäsin tukan, tässä kuva, joka on otettu kerrankin aurinkoiselta takapihalta.

Viime lauantaina oltiin laukkakisoissa. Oli aika festarimeininki yleensä ottaen. Ei ole nätti näky, kun poliisi saattaa joupunutta keski-ikäistä naista ulos tapahtuma-alueelta. Hevonen on muuten nimeltään Miss Finland. Pistin rahaakin likoon sen puolesta, mutta koni olikin turhan hidas.

Heiken kanssa kaverikuvassa raveissa. Huomatkaa aika pinkeän värinen (ja kuosinen) mekko allekirjoittaneella.

Illalla oltiin latinobaarissa, jossa meksikolaiset kanssavaihtarit opettivat tanssimaan salsaa. Ilmastointi ei tosin toiminut, oli aika hikistä.

Olin ehkä vähän levoton viimeisenä koulupäivänä.

tulevaisuus on kirkas

2007-11-05T05:52:00.001-08:00

Uh-huh, tervehdys taas. Tänään oli viimeiset tunnit ja koulutyöt pitää palauttaa luolentoista viikon päästä. Olo on aika levoton, pää ei ota rauhoittuakseen. Toisaalta pitäisi keskittyä opintojen loppuunviemisiin, mutta kun aikaa nauttia Melbournesta ei ole enää jälkellä kuin kolmisen viikkoa, niin tekisi mieli tehdä niitä kaikkia asioita, joita on halunnut tekevän jo pitemmän aikaan.
Ajattelinkin tämän kunniaksi kertoa mitä miun viimeiset puolitoista kuukautta Australian mantereella sisältää:

6. marraskuuta
Huomenna on Melbourne Cup Day, laukkakisojen laukkakisa ja virallinen vapaapäivä. Olenkin tämän kunniaksi päättänyt boikotoida koulua päivän verran, ja suuntaammekin Bighton Beatchille. Siitäkin huolimatta, että huomenna voi olla aika vilakkaa. Ja kyllä, täällä ei vieläkään ole erityisen lämmin.

11. marraskuuta
Perinteiseen vaihtistapaan olen alkanut tutustumaan paikallisiin vasta viime aikoina ja paikallisilla tarkoitan luokkatovereita, jotka itseasiassa ovat kotoisin ympäri maailmaa. Olenkin järjestämässä meille leppoisaa lauantaipiknikkiä läheiseen puistoon. Luvassa on aikankin korvapuusteja, kiinalaisia nyyttejä ja saksalaista perunasalaattia. Tuntuu vaan niin epäreilulta alkaa tunteman joitain aivan älyttömän hienoja tyyppejä juuri ennen kuin poistuu maasta. No, sellasta se on

14. marraskuuta
Koulutöidän palautuspäivä. Kuten aikaisemmin mainitsinkin, olen ottanut koulun aika paljon vakavemmin kuin oli alunperin tarkoitus. Täällä olen muunmoassa löytänyt lopputyöni aiheen ja mahdollisen ohjaajan sille. Myös toinen tällä hetkellä työstämistäni projekteista, emotionaalinen sanakirja, on todella mielenkiitoinen, ja on muodostumassa ehkä yhdeksi parhaimmista töistäni. Kuhan saan sen joskus valmiiksikin.

18. marrakuuta
Muutan pois ihanaisesta lintukodota, jota sain kutsua kodikseni reilun neljän kuukauden ajan. Rahaan tavarani Heikelle, jossa ne odottavat rengasmatkalta paluutani.

19. marraskuuta
SUUUURI RENGASMATKA alkaa!!! Tämä reissu luultavasti tulee olemaan se loma, jota hekutellessa menee koko loppuelämä. Se on myös jotain sellaista, jota en normaalisti tekisi omaa kainouttani, mutta onneksi miulla on hyvin motivoituneita ystäviä. Lähes kaikki matkajärjestelyt onkin tehty, ja suuntaamme 29:ksi päiväksi tutkimaan Australiaa. 19. päivä astun kolmen saksalaisen, Heiken, Chrisin ja Bastin, kanssa lentokoneeseen, joka suuntaa Darwiniin ja kohti Suuria Seikkailuja. Hihii.

20-29. marraskuuta
Darwinista noudamme vuokraamamme asuntoauton(!), jolla köröttelemme kohti Alice Springsiä. Tällä Outback-osuudella käymme muunmoassa Kakadun luonnonpuistossa, krokotiilisafarilla ja kattelemassa Ayers Rockia. Ja kaikkea muutakin, jota nyt en tähän edes enää muista. Pääsemme kokomaan Pohjois-Australian tropiikin ja sadekauden moskiittoineen, aavikolla sen sijaan pitäisi olla lähes viitisenkymmentä astetta lämmintä ja kärpäsiä (puhumattakaan muista ötököistä, joita paikalliset ovat pelotelleet) mustanaan.

30. marraskuuta
Hylkäämme asuntovaunun ja lennämme itärannikolle Cainsiin. Sillä kohtaamme viidennen matkakumppanimme, Heikin, joka siis oli Lappeenrannasta.

1-15. marraskuuta
Cairnsista vuokraamme henkilöauton ja ajelemme kohti Brisbanea. Matkalla pysähtelemme rantakohteissa ja yövymme hostelleissa. Tarkoitus olisi ainakin nähdä koralliriuttoja ja opetella surffaamaan. Menemme myös Frazer Ilandille muutamaksi päiväksi, jossa meillä on mahdollisuus ajella nelovetohirmulla pitkin biitsejä ja yöpyä tähtitaivaan alla teltoissa. Muu seurue on myös menossa parin päivän purjehdusretkelle, mutta ihan kaikkeen ei miunkaan budjetti riitä, joten jään siksi aikaa tutustumaan paikalliseen menoon ihan omin voimin.

15-17. marraskuuta
Heitämme Heikin Brisbaneen, jotta tämä voisi aloittaa matkansa kohti kotoSuomea. Me loput jäämme vielä muutamaksi päiväksi pyörimään Brisbanen lähettyville ja visiteeraamme muunmoassa Byron Bayn.

18. marraskuuta
Hyvin pitkän matkan päätteeksi lennämme toivonmukaan erittäin ruskettuneina ja onnellisina takaisin Melbourneen.

19-21. marraskuuta
Luultavasti hyvin sekavat ja tunteentäyteiset viimeiset päivät Melbournessa.

22. marraskuuta
Maitojuna kotiin lähtee Tullamarinen lentoasemalta.

Vanhan Kertausta

2007-10-23T08:38:00.000-07:00

Nyt kun miulla kierrankin on aikaa, niin voisin vaikka kirjoittaa viime aikaisista tapahtumista. Kun joku kysyy, että mitä kuuluu, niin helposti alan puhumaan säästä, sillä seon kaikein helpoin selittää ja käsittää. Monet asiat, mitä täällä tapahtuu, ovat jollain tavalla selittämättömiä, hauskat jutut ei ole hauskoja niille, jotka eivät olleet paikalla. Kun alan ajatella, että mitä viime viikkoina on tapahtunut, niin täytyy sanoa, ettei juuri mitäänn, tai ainakaan mitään näyttävää. Mutta yritetään nyt kuitenkin saada tähän jokin tolkku.

Noh, mie kirjoitan niistä rengasmatkoista erilliset tarinat vielä joku päivä, joten sitäs sitten tapahtuikaan. Niin, tietysti kun kahdeksan päivää istuu autossa seitsemän ihmisen kanssa, niin pakostakin siinä tutustuu, ja etenkin matkan jälkeisiä vieroitusoireita hoideltessa vietin aika paljon aikaa ydinjoukon kanssa. Meillä on suunnilleen viikottain kokoontuva illalliskerho, jolloin joku meistä tekee ruokaa muille ja muut tuo Sherryä (älkää kysykö miksi, siihen oli jokin pitkä ja monimutkainen selitys, johon liittyi seilaava ystävämme).

Suurimman osan ajasta kuitenkin kahmaisee koulu, tai ainakin koulutöiden välttely. Ei maar, kyllä mie voin ihan rehellisesti sanoa, että koulu on yllättänyt täällä kaikkein eniten. Olen saanut opiskelusta huomattavasti enemmän irti kuin olisin ikinä kuvitellutkaan. Olenkin jatkanut omaa, varsin epätervettä perinnettä viettää öitä koulussa töitä tehden. Mutta silloin nyt vaan voi arhaiten keskittyä ja olen myös aika lahjakas välttelemään epämiellyttäviä tehtäviä viimeiseen saakka.

Ihmiset myös täällä on lahjakkaita ja valmiita uhraamaan aika paljon muotoilun alttarille. Sekin omalta osaltaan vaikuttaa omaan opiskelumotivaatioon;kun näkee miten paljon muut tekevät koulun eteen, tekee itsekin mieli panostaa. Ja jos olisin Suomessa, niin ei olisi mitään ongelmia, jättäsin vaan sosiaalisen elämän minimiin ja painaisin niska limassa hommia. Mutta en mie voi niin täällä etehdä, enkä haluakaan. Mie haluan käydä joogassa, ja uimassa ja keikoilla ja kaljalla ja kaupungilla pällistelemässä. Välillä vaan vähän väsyttää.

Sitten kun vielä pari viikkoa sitten olin koulussa ennen tunnin alkua valmistelemassa tehtäviä tajusin, etten löytänyt enää ulkoista kovalevyä työpöydältä. Päivän päätyttyä se oli pakko uskoa; joku oli sen ryöstänyt. Koululla on tapahtunut varkauksia aiemminkin, mutta koska olin niin aamusta liikkeellä, luulin välttyväni pitkäkyntisiltä. Luulin väärin.

Kovalevyn mukana lähti jonkin verran koulutyöitä, ei mitään radikaalia, mutta sen verran että harmitti. Ja se mikä harmitti huomattavasti enemmän (ja harmittaa vieläkin), että niin lähty myös kaikki viimeisen kolmen vuoden aikana keräämäni musiikit.

Tämä söi aika paljon työmoraalia. Aloin olla niin paineissa, että aloin häivittelemään lisää tavaroita päivittän (jotka tosin paniikkikohtausten jälkeen löysin). Käytin paljon aikaa jonninjoutavuuksiin, kuten internetissä surffailuun. Ja sitten miusta tuli täti! Se oli mukavaa kuulla ja oli ihanaa kuulla tuttujen ääniä, vaikka välillä suomen puhuminen tuntuukin aika hassulta ja kuulostaa omaan korvaan vieraalta.

Viime viikolla kuitenkin otin vihdoin härkää sarvista ja ryhdyin taas tekemään rästiin jääneitä tehtäviä. Järjestimme myös mukavia grillijuhlia (melkein söin kengurua, mutta tuli ähky), ja vietimme aurinkoisia iltapäiviä uima-altaalla. Olen jo ihan ruskettunutkin hieman. Viime viikonloppuna oli Australiassa oloni lämpimin päivä, noin 30 astetta, ja minä istuin koulussa tekemässä pakkausmuotoilua. Nyt on taas siinä alle viidentoista kantturoissa ja mie pidin esitelmäni kyseisistä pakkauksista.

Koulua on kaksi ja puoli viikkoa jäljellä, mutta en enää panikoi. Ehkä viime viikot olivat sitä kuuluisaa kulttuurishokkia. Ja asioilla on paha tapa kasvaa päässä kun ei niitä ruodi kenenkään kanssa. Joskus toivoisi, ettei aisoiden tarvitisisi olla niin vaikeita ja sanojen kadoksissa, mutta suurimman osan ajasta se on ihan hauskaakin.

Tästä kirjoituksesta nyt kyllä ehkä muuttuu johtoajatus, mutta syytettäköön siitä väsymystä. Ensi kerralla lupaan valaista matkasuunnitelimia lukukauden jälkeen. Nyt pitää lähteä kotiin syömään täältä koulusta märkänemästä. Mutta terveisiä sinne kaikille. Ja laittakaa miule niitä osoitteita, jotta voin lähestyä korteilla.

musapäivittely

2007-10-23T02:01:00.000-07:00

Vaikka koulua tuntuu olevan vähintään entiseen malliin ja välillä saattaa äityä ihan sosiaaliseksi eläimeksi asti, niin silti tuntuu, että täällä olisi enemmän aikaa ajatella. Mikä tietystikin ei aina ole positiivinen asia. Mutta jokatapauksessa, johtuneeko tästä yllättävästä aivokapasiteetin vapautumisesta, uusista musiikki-intoilijaystävistä taikka pelkästään siitä puhtaasta syystä, että kaikki oma musiikki meni varastetun kovalevyn (tästä enenmmän seuraavassa postissa enemmän) myötä, mutta olen viimeisen kolmen kuukauden aikana tutustunut useampaan uuteen yhtyeeseen kuin varmaan kahteen viime vuoteen yhteensä. Tässä siis pientä listaa paikallisista ja vähemmän paikallisita herkuista.

Australialaisia:
John Butler Trio, (akustis?)kitaravetoista, varsin railakasta rokkia. Ehkä vähän kantria. En osaa seittää, mutta kotisivuilla saa ihan ilmaiseksi kuunnella.
The Cat Empire, hienoa fuusiomusikkia, suosittelen lämmöllä.
The Midnight Juggernauts, elektro-rokkia toki.
Silverchair, jaksaavat vielä pukata uutta levyä, joka on kai hyvä. Edellinen ainakin oli.

Muualta tulleita (nää nyt on varmaan tuttuja, kun oon niin hidas)
Kaiser Chiefs, yllättävän hyvä viime levy.
The Bird and the Bee, ihan täysin myyty olen, hienoa kieroa, viiskytluku-fiilistelyä.
The Smiths, tänne sakka piti tulla tätäkin diggailemaan.
Jóse González, mies ja kitara, olen sanaton.
The Kooks, on se van niin hyvä
Cat Power, olen koukussa He War:iin.

Siinähän sitä on jo jonkin verran illan ratoksi.

toisen koti kullan kallis

2007-10-09T21:28:00.000-07:00

Soitin uudestaan Intiaan maanantaina ja kappas, miulla on vihdoin netti! Sen kunniaksi muutama kuva Asustralian kodista:

Tältä se näyttää ulkoa päin; kolme neljä huonetta ja keittiö.

Tässä on miun huone. Seinällä vuorkaemännän siskon taidetta. Huomaa krumeluuri sängynpääty ja pinkki huopa.

Ruokailutila, ikkunassa lasimaalauksia.

Ja mukava ja yksityinen takapiha, jossa aion hankkia vielä kunnon rusketuksen.

internethelvetti

2007-10-04T22:25:00.000-07:00

Aloitan pahoittelemalla hiljaisuudesta, viimeisemmästä postauksesta on jo aikaa, ja muutenkin olen ollut aika etäinen (hehheh). Tiedän, että yksi keljoimmista persoonallisuuden piirteistäni on kyvyttömyys pitää yhteyttä etäisiin ihmisiin, mutta ajattelen kyllä kaikkia lähes päivittäin.

Suurin syy hijaisuuteen on yhä se, että olen Internetyhteyttä vailla. Tämä onkin Vihan Herättäjä Australialaisessa Kulttuurissa (VHAK) numero 1.

Kodissani siis ei ole Internet-yhteyttä. Vuokraemäntäni ei sitä tarvitse, jolloin laajakaista ei käynyt kysymykseen, sillä kaikki paikalliset sopimukset ovat vähintään 12 kk. Sen lisäksi täällä ei Veloiteta yhteyden nopeuden mukaan, vaan latauksen, mikä sitten onkin aivan järkyttävän ärsyttävää. Niin, ja kaikki yhteydet ovat myös luvattoman hitaita.

Siksi tutkinkin muita mahdollisia vaihtoehtoja ja kappas, puhelinlija-netti tuo ystävä 90-luvulta. Sen voi hankkia täällä tosi kätevällä pre-paid systeemillä ja eikä maksa paljoo! Päädyin erääseen O:lla alkavaan (ja ptus loppuvaan) yhtiöön, sillä vuorkaemäntäni puhelinyhteys oli kyseiseltä korporaatiolta.

Niinpä kävelen yhtiöön sisään ja pyydän Dial-Up Pre-Paid:a ja harjottelupoju myykin minulle lippusen. Kotona tuskailun jälkeen tajuan, että tämähän on vain tunnus lisäajalle, ja yhtiön nttisivut kertovatkin minun tarvitsevan asennus-cd:n.

Muutama päivä myöhemmin menen takaisin YHTÖN OMAAN ERIKOISLIIKKEESEEN, ja kysyn aloituspakkauksta. Vastaus kuuluu “Ei meillä oo, kysy tosta viereisestä lehtimyymälästä, ehkä niillä on…” Noin seitsemän tuntia, paria puhelinsoittoa, kahta ratikkalippua ja kahdeksaa eri liikettä myöhemmin ostan kyseisen aloituspakkausken valtavasta K-Martista. Väsyneenä, mutta ärsyynyneenä menen kotiin.

Kotona yritän asentaa asetusohjelmaa koneelleni, mutta mikä onkaan tuo pienellä präntätty teksti; “Mac-käyttöjärjestelmän käyttjät, ottakaa yhteys asiakaspalveluun.” Soitan numeroon, jossa vastaa robootti. Robootti ei ymmärrä murrettani, joten kestää yli puolituntia ennekuin pääsen puhumaan ihmiselle, joka yllättäen onkin tekninen tukihenkilö Intissa. Jej. Siis sitten suomalaistyttö yrittää selittää suomenkilisestä käyttiksestä intialaishepulle, että löytyykös sitä tarvittavat asetukset ja mites se nimi kirjoitetaankaan.

Tässä vaiheessa olen ollut puhelimessa noin tunnin. Olemme päässeet vihdoin yheisymmärrykseen ja olen antamassa käyttäjätunnustani ja salasanaani. Ja puhelu katkeaa.
Maratoonipuhelu söi Pre+paid aikani kännykästäni. Yritän paniikissa soittaa vuokranantajani lankapuhelimesta takaisin, mutta linja on varattu. Ainut keskuselukumppanini on robotti, joka tosin tällä kertaa ymmärtää ääntämykseni. Tässä vaiheessa teki mieli itkeä aika paljon.
Olen siis maksanut noin 60 dollaria ja aika monta työtuntia internetyhteudestä, jota minulla ei vieläkään ole. Olen lähettönyt kyseiseen yritykseen sähköpostia, josko voisin aktoivoida tilini sitä kautta, en enää halua soittaa Intiaan.

Ja näin jälkikirjoituksena voin vielä lisätä, että en myöskään saa konettani useista yrityksistä ja ATK-tukihenkilön konsultaatiosta huolimatta kiinni niin kirjaston kuin koulunkaan verkkoon. Enää en jaksa edes yrittää.

Matka sinne ja takaisin!

2007-09-24T03:55:00.000-07:00

Jee, tässä kuvia rengasmatka kakkosesta. Väsymys painaa ja koulutyöt hengittää niskaan, joten en nyt tällä kertaa runoile kovin paljoa, mutta tosi mukavaa oli. Lähetelkää miulle osoitteita, jotta voin heittää korteilla.

Aborginaalitaidetta Canberrassa. Hipit pitivät mielenosoitustelttaleiriä parlamenttitalon edessä ja olivat sotkeneet koko pihamaan;)

Maisemia Sinisiltä vuorilta.

Käytiin tippukiviluolakierroksella, jossa oli vaatimattomat 1 400 porrasta.

Usean illan rattona toimi mikäpäs muu kuin Texas Hold `Em. Kuvassa on myös legendaarineen P (eli Pee eli pissi), joka löytyi milloin mistäkin.

Sidneyssä mentiin lautalla läheiselle Miehiselle Rannalle uimaan ja aurinkoa ottamaan. Lämpöasteita siinä 22 asteen paikkeilla.

Viimeisenä etappina oli Portsmans Bay, josta sattuman kautta läydettiin yleellinen ja halpa rantamäkkikylä. Kuva kertonee kaiken.

Suuri Meri Tie!

2007-09-11T01:11:00.000-07:00

Jee! Olin rengasmatkalla Great Ocean Roadilla. Sen kunniaksi hankin vihdoin myös kameran ja löysin sisäisen japanilaiseni. Olin myös tosi optimistinen ja ostin bikinit ja sotrit Targetista ennen lähtöä. Tässä siisi kovakavalkaadi viime viikonlopusta. Ja ensi lauantaina muuten lähetään Sidneyn!
Lisää kuvia tulee hetimiten kun blgger antaa miulle luvan laittaa niitä.

Tässä ollaan Kahdentoista Apostolin äärellä.

Se ei ihan tämä tainnut olla, mutta hyvin samantapaisella rannalla kävin yrittämässä uimista jättiaallokossa. Vesi oli jotain seitsemäätoista, jonka johdosta sainkin liikanimen Hullu Suuomalaistyttö.

Oli aika mukavaa olla biitsillä.

Turistinmokomat kirjoittelee hiekkakivet täyteen. Ei kyllä, oli aika hienoa typografiaa. Sain taas uskottavuuspisteitä koulussa kun esittelin näitä tunnilla.

tietoiskuja

2007-08-29T23:16:00.000-07:00

Kerran olen jo alkanut kirjoittaa tännekin englanniksi, osa unistakin on vaihtanut kieltä.
Täällä on vihdoin lämmin! Olen ollut pihalla topissa! Jipii!
Kävin katsomassa taidetta Guggenheimista. Sitä oli hintaan nähden aika vähän.
Uimatoverini on muuttanut miut 2000 metrin uijaksi. Se on aika vänkää. Olenkin varmaan hehkuttanut ilmaisen uima-altaan ihanuuksista. Olen myos aikanut käymään joogassa.
Olen juopotellut mukavassa seurassa ja käynyt Mäkkärissä aamupalalla.
Olen tehnyt matkasuunnitelmia toverieni kanssa, ensin mennään suurella porukalla ajelemaan viikonlopuksi Great Ocean Roadille, ja kevätlomalla mennään rengasmatkalle Sidneyyn.
Hankin internetin, mutta sain paskaa palvelua. Joudun menemään tänään uudestaan.
Vastapainona viimeviikolle, en ole tehnyt mitään kouluun haiskatavaakaan ja kohta olen pulassa.

kuvakimara

2007-08-29T22:40:00.001-07:00

Tänne me ollaan menossa ens viikon loppuna, ajelemaan pitkin Great Ocean roadia.

Tämä tässä on Melbournen keskustaa.

Tässä on ex-Kämpikselle (ja muillekkin eläinten ystäville) kenguru.

Ja tässä mesotaan paikallisen kansallislajin tiimoilla.

Kuvat ovat Philipin, Hannan, Bjoernin ja Heiken.

vompatti!

2007-08-19T20:52:00.001-07:00

Kuvan on ottanut vaihtistoverini Aramis, oikeudet siis hänellä.

päivittelyä

2007-08-19T20:41:00.000-07:00

Hei taasen. Pahoittelluni, että viime päivityksestä on jo jonkin aikaa, mutta hyvityksenä saatte tekstin ääkkösineen! Aika on kulunut sairasteluun, koulutöistä hermoilemiseen ja kaiken maailman kissanristiäisissä juoksemiseen. Tässä siis katsaus kaikkeen. Kuvia latailen heti, kun saan niitä toisilta keräiltyä, en ole vieläkään saanut aikaiseksi ostaa sitä kameraa (tai hankkia nettiä).

Eläintarha
Kävimme siis tutustumisviikolla koko konkkaronkka kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa eläinpuistossa. Paikka oli lähinnä kotieläinpuiston (sai silittää kenguruita ja sammakoita ja liito-jyrsijöitä!), eläintarhan, villieläinsairaalan ja safarin (yllättävän moneen häkkiin käveltiin ihan pokkana sisään) sekasikiö, ihan mukava sellainen. Oli vaan tosi kylmä ja talvi, jolloin eläimetkin vaan horrosti ja ulkomaalaisparat jäätyi.
Näin jälkikäteen jäi mieleen se silittely, ja hullunkuriset jyrsijät joilla on tosi isot nenät ja korvat, ja vompatit ja etenkin lepakot (eli lentävät ketut!). Niittenkin häkkiin sai mennä hengaamaan, ja siellä ne sitten häkin katossa killuvat ja tuijottelivat takaisin. Ja hedelmälepakot oli semmosia keskikokoisen kissan kokoisia. Pienoinen pettymys oli se että koalat vaan nukkui (nukkuvat n. 22 h vuorokaudessa), mutta ne on kuulemma tosi tahmeita siliteltäviä. Eikä ne kuulemma ole koko ajan pilvessä, se on vaan urbaani legenda.

Sairastelu.
Olen ollut nyt enemmän ja vähemmän kipeänä parisen viikkoa. Ihan perustalvilenssuilua ja lievää mahatautia, mikä nyt sinäänsä ei ole ihme, kun yli puolet koulu- ja vaihtisihmisistäkin sairastelee. Sairastelu nyt ei ole ollut ihan niin ankeaa kun olisi voinut kuvitella, kun on pystynyt valittamaan vuokraemännälle ja kaveritkin kyselee perään. Valitettavasti vaan miun hyvät, uudet ja terveelliset elämäntavat joutuivat kankkulan kaivoon, kun piti lohtusyöpötellä kaikenlaisia herkkuja eikä ole vielä uskaltanut uhmata kohtaloa ja mennä uimaan.

Koulu
Ensimmäinen koulutehtävä pitää esitellä ja palauttaa ensi perjantaina, ja se on puolet kurssin arvosanasta. Sekös on hivenen ahistanut allekirjoittanutta. Mikä nyt on se suurin murhe, on se hemmetin tutkimukseen kirjoittaminen, vaikka sainkin luvan ensihätään tehdä sen suomeksi. Tuntuu aika kylmältä kyydiltä, kun on taasen viimeisen kahdeksan kuukauden ajan kirjoittanut lähinnä ranskalaisin viivoin.
Olenkin lahjakkaasti vältellyt kirjoittamista mm. siivoamisella, leipomisella, Ikeassa käymisellä, vähäisellä juopottelulla, The Agen ja kirjojen lueskelulla ja nukkumisella. Tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että tämä viikko tulee tekemään aika tiukkaa. Mutta se hopeinen reunus tässä räntäsateessa on se, että erittäin mukava opettaja pitää kovasti ideoistani. Hehe, kohta rupean kantamaan sille omenoita.

Australialaisen kansallislaji
Kävimme myös viime perjantaina koko lähes koko konkkaronkka katsomassa aussien lempilajia, australialaista jalkapalloa. Näin yhden katselukerran jälkeen vaikuttaa lähinnä koripallon, ultimaten ja amerikkalaisen jalkapallon risteytykseltä. Peli aloitetaan koripallomaisesti, mutta sitten ryhdytään heittelemään tai mielellään potkiskelemaan sitä palloa, ja jos kiinnioittajaparka ei saa koppia oman joukkuetoverin potkuista, niin haltuunottajaa saa taklailla ihan miten huvittaa. Tavoitteena on saada pallo menemään vastustajan päässä olevien tankojen välitä.
Telkkarista seurattaessa laji on todella puuduttava, mutta paikan päällä katsottaessa varsin viihdyttävään, melko väkivaltaista mutta viihdyttävää. Neljän puolituntisen erän aikana sairastupaan joutui kolme pelaajaa, joista yksi paareilla. Vastakkain pelasi ilmeisesti kaksi liigaan lähes huonointa joukkuetta, mutta loppua kohden peli oli kutkuttavan tasaväkistä. Jännityksen luomiseen liittyi vahvasti myös se, että aussit ottavat oman jalkapallonsa varsin vakavasti, ja yleisöreaktiot olivat välillä sen mukaiset (ei nyt sentään mitään huligoitia, rehellistä kovaäänistä buuausta).

Kaukokaipuu
Niin, kävin Ikeassa! Ostin muunmuassa juustohöylän, suolakala-karkkeja (äh, ei ruotsalaiset osaa tehdä kunnon salmiakkinamuja), pahvilaatikoita ja ”lisää vain vesi”-ruisleipäjauhosekoituksen. Ja söin Ikea-ravintolassa lihapullia. Kaiken kaikkiaan oli hyvin antoisa reissu, leipätaikina vaan ei kohonnut, eikä siitä nyt valitettavasti tullut mitään jälkiuunileipää. Inhoittaa vaan koko ajan syödä paahtista. En ihan hirveästi arvosta sitä, että täällä leivän valkoisuus on hyve.
Olin myös yhdellä kauppareissulla mennä sekaisin kun kännykän radiosta yhtäkkiä kuului suomen kieliset uutiset, joiden välillä soitettiin vanhoja iskelmiä. Sain myöhemmin selville, että on olemassa radiokanava, joka lähettää tunnin kestäviä ohjelmapätkiä kaikilla vähemmistökielillä. Oli vaan eri tavalla kummallista hengailla autralialaisen supermarketin hyllyjen välissä ja kuunnella Uralin Pihlajaa.
Olen myös vihdoin tavannut ne kaksi muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa, jotka tosi onvatkin Lappeenrannan TKKsta eikä Lapin yliopistosta. Oli mennyt vaihtokordinaattorilla vähän kaupungit sekaisin. Perusmukavia Suomijötiköitä, ovat olleet täällä jo viime lukukauden. Eräskin heidän tuttavansa kyseli miulta, että puhuuko kaikki suomalaiset miehet yhtä vähän ja monoturonisella äänellä. Ja miusta ne oli yllättävän sosiaalisia ja reippaita heppuja!

Ilmastosta
Ilmasto täätllä on aika hurjaa. Pimeidestä olenkin jo tainnut avautua (aurinko laskee kuudelta ja nousee puoli seitsemän), mutta täällä on yhä vaan kylmä. Niinä herkkinä hetkinä kun aurinko paistaa, voi jopa lähes olla ilma takkia (tai siis paikallisen mielessä rantasandaaleissa ja teepaidassa), mutta sisällä sen kun on kylmä. Viralliset lukemat sisälimalle kotonakin on siinä kolmentoista ja seitsemäntoista hujakoissa, lämmityksellä jopa yhdeksäntoista. No, ehkä osaan arvostaa paikallista rakennustekniikkaa paremmin kesällä.
Ilma-alassa täytyy myöskin jotain outoa, sillä lähes kaikki miun vaatekappaleet ja kengät ovat päättäneet hajota samalla kertaa. Pahoin vain pelkään, että miun fyysiset mittasuhteet saattaa tuottaa hivenen ongelmia esim, housuostoksilla oltaessa. Nyv vähän kaduttaa, etten ostanut uusia vaatteita jo Suomessa.

Mutta nyt varmaan pitäisi mennä jo nukkumaan, mutta mie palailen asiaan taasen varmaan perjantain jälkeen. Torsai-illan ja pahimmiilaan myös yön vietän koululla, joten miut voi mitä luultavimmin löytää jopa mesestä tai skypestä (teille) ihan ihmisten aikoihin.

INFOA osa1

2007-08-05T23:11:00.000-07:00

Kaytannon asioita Melbournessa:

Pre-paid-liittyma, Vodafone on ilmeisesti halvin, mutta ei omaa kovin laajaa verkkoa. Telstra kattaa koko maan, mutta on vahan kalliimpi, n. 37 cent/minuutti ja 25 cent/tekstiviesti.
Pankkitili. Australiassa kaikki maksaa, ihan mika asia vaan josta voi ottaa erillisen maksun, niin se kylla myos otetaan. Niinpa lahes poikkeuksetta kaikenlaisesta pankkiasioinnista (kuiten pankkiautomaatien kaytosta) rokotetaan. Jotkut pankit, kuten Commonwealth ja NAB tarjoavat ilmaisia tileja opiskelijoille, mutta niiden asiakaspalvelussa voi olla toisinaan parantamisen varaa, ja niiden valuutanvaihtokurssit ovat surkeat. HSBC on kansainvalinen ja siksi ilmainen ja hyvakurssinen, mutta tilia avatessa taytyy tilille hetkellisesti tallettaa 2.000 AUD. Itse paadyin Bendigo Bankiin, hyva palvelu, hyva valuuttakurssi, kansainvalisen rahasiirron vastaanotto 2-8 AUD. Pankkiasiointi maksaa, mutta pankki maksaa joka kuukausi 4 AUD takaisin asiakkaalle. Ensimmaisen kuuden viikon aikana ei pankkiin tarvitse kiikuttaa henkilollisyystodisteeksi muuta kuin passin, mutta sen jalkeen tulee voimaan ns. 100 pisteen saanto, eli eri henkkareista saa tietyn maaran pisteita, ja niita pitaa esittaan niin monta kunnes tulee 100 pistetta tayteen.
Asunto. Toisin kuin annettiin ymmartaa, soluasunnon loutaminen voi olla melko vaikeaa. Jos siis ei halua asua varsin hitavissa (mutta ihan kivoissa, olen kaynyt visiteeraamassa) opiskelija-asuntoloissa campuksella, kannattaa asunnon haku aloittaa jo kotoSuomesta kasin tai varata ainakin pari viikkoa aikaa ja hermoja asunnon etsintaan. Vuokra maksetaan usein viikottain ja ihan yllattavan usein puhtaalla kateisella. Vuokrataso on talla hetkella Melbourne City Business Districtin ymparistossa 120-170 dollariin viikossa. Vetta kannattaa saastaa ihan jo yleisen viihtyvyyden takia ja lammityksestakin saattaa tulla yllattavan suuri lasku nain talvella.
Lahiliikenne. Exchange Program -opiskelijat ovat oikeutettuja opiskelija-alennukseen lahiliikenteessa. Alennus on 50%, jolloin kuukausilipulle hintaa tulee vahan reilut 50 dollaria eli n.33 euroa. Lahiliikenne verkosto on hyva, mutta paikalliset ratikat ovat JARKYTTAVAN hitaita ja lahes poikkeuksetta myohassa.

puhuminen on perseesta

2007-08-05T22:28:00.000-07:00

Ihmisista

On W, joka on pieni Koreasta adoptoitu saksalaistytto, joka opiskelee samalla linjalla (muttei samoja kursseja. Siita enemman myohemmin.)
On H, joka on myoskin saksalaistytto, miella joskus sujuu tosi hyvin ja miulla on tunne etta tullaan hyvin toimeen, mutta vasyneina hetkina kielimuuri on korkea.
On yksi kolmesta muskettisoturista, joka on oikeasti poika Mexicosta, elavainen ja tosi hauska, tykkaa juoda, polttaa ja nauraa.
On I, joka tekee tyoharjoittelua taalla Saksalaisessa Kauppakamarissa (tjms.).
On pitka poika Mexicosta, joka tykkaa elekrosta ja tanssimisesta.
On valtava maara saksalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, meksikolaisia, jenkkeja, norjalaisia, tanskalaisia ja britteja vaihtiskohtalotovereita, joiden kanssa olen jutellut enemmain tai vahemman, ja joiden nimia yritan epatoivoisesti muistaa pidempaan kuin kymmenen minuuttia.
Ja on luokkatovereista, joista oikeasti vain kourallinen on natiiveja, mutta jotka on avoimia ja mukavia, mutta ystavia? En tieda.

Koulusta
Olen yksi harvoista vaihtareita, jotka suorittavat maisterin opintoja. Olen myoskin ainut vaihtis omilla kursseillani. Luulen sen olevan edukseni, silla ryhmat taalla on melko pienia ja pystytn tustustumaan vahan muihinkin ihmisiin kuin vaihto-oppilaisiin. Se voi olla myos raskasta, silla olen ainut joka on heitetty tahan soppaan kylmiltaan, joten muiden tahdissa pysyminen voi olla raskasta.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, etta valtaosa maisterikurssistani on kansainvalisia opiskelijoita lahimaista ja Yhdysvalloista, syyta siihen en voi muuta kuin arvailla. Opiskelu on kuitenkin varsin kallista taalla, ja olen tavannut aika monta australialaista osa-aikaopiskelijaa.
Opetusmetodit, koulurutiinit ja kurssisisallot vaikuttavat kuitenkin aika samankaltaisilta kuin Suomessa; opettajia kutsutaan etunimilla, tunneilla on 80%:n lasnaolopakko eika loppukokeita ole. Koulu on myos ilmeisen intensiivista ja paljon aikaa vaativaa, mutta toisaalta lukukausi loppuu jo marraskuun alussa.
Yksi asia, joka eroaa vanhasta tutusta on suhtautuminen plagiointiin ja viitteiden kayttoon. Asia tuodaan esille useaan otteeseen ja etenkin lahteiden merkitsemiseen Harwardin koulukunnan (mita se sitten ikina tarkoittaakaan) mukaan painotetaan paljon. Tassa varmaankin heijastuu akateemisen opiskelun pidemmat perinteet. Ilmeisesti Aasian maissa asiaan suhtaudutaan melko lailla hollemmin, joka nakyy ongielmina kansainvalisten opiskelijoiden keskuudessa.
Virallisia luentotunteja on vain keskimaarin kolme viikossa per kurssi, mutta niiden ohella odotetaan vahintaan kuusi tuntia itseisopiskelua. Saa nahdan joudunko tipauttamaan yhden kurssin pois, en halua naannyttaa itseani koululla, vaikka kuinka olisikin puolitoista kuukautta lomaa lopussa.

Voi tata saksalaisten maaraa.

2007-07-30T23:49:00.000-07:00

Ensiksikin Koulusta.

Meilla oli orientoitumisviikon ensimmainen (ja tahan mennessa ainut) ryhmakokoontuminen eilen. Vaihto-oppilaita koulussamme on ilmeisesti 103, joista lahes puolet ovat saksalaisia. Jepjep. Se kylla risoo osaa saksalaisistakin. Olisihan se aika ankeaa menna toiselle puolelle maapalloa ja tajuta, etta joka toinen uusi tuttavus onkin oma maamies.
Saimme aimo annoksen informaatiota, josta hyva osa oli ihan uuttakin. Muutenkin oli aika kaaoottista: kun on yli viikon verran hengaillut (tai ylipaansa puhunut) lahinna vaan muutaman saman tyypin kanssa koko ajan, niin on aika hurjaa kun joka suunnasta tupsahtaa uusi tuttavuus, johon pitaisi kovasti tutustua.
Eilinen saldo siis olikin (kai) seitseman saksalasta, kaksi ranskalaista, yksi meksikolainen, yksi tanskalainen, yksi norjalainen ja muutama jenkki. Miun lisakseni koulussa pitaisi olla myos suomalaiskaksikko Lapin yliopistosta, mutta poijjaat ovat matkustelemassa vielakin Uudessa Seelannissa.

Vaikuttaa vahan myos silta, etta olen yksi harvoista (ellenko jopa ainut) vaihtiksista, jotka tekee maisterin tutkintoa. Sain tietaa myoskin, etta lahes kaikki valintani sisaltyvat paikallisten maisteriopintojen loppupaahan, mika ei yhtaan lievita pelkoani akateemisia opintoja kohtaan. Jos pitkien ja moniulotteisten esseiden kirjoittaminen suomeksi tuntuu haastavalta, niin miten ihmeessa sita selviaisi yhtaan sen paremmin englanniksi? Oivoi. Tatahan sita itse halusin, lisaa teoriaa.

Sitten Kodista.

Uusi koti on aivan mahtava. Ny kun olen tallustellut siella muutaman paivan ja samalla seuraillut muiden asuntohakurumbaa, alan tajuamaan kuinka onnekas olinkaan. Vuokraemantani ja asuinkumppanini on ihastuttava ja hyvin rento nainen, samoin kuin asunto. Kaikkialla on vanhoja julisteita, kehystettyja karttoja ja poptaidetta, pienia muistoesineita, kyttiloita, vuosikertaviineja, rustiikkeja huonekaluja, ikkunamaalauksia (siis ihan oikeita ikkunoita!) ja upottavia istuimia.
Rouva C lukee pitkalti samoja kirjoja, katsoo samoja televisiosarjoja ja kuuntelee samankaltaista musiikkia (tietysti se 20 vuoden ikaero huomioonottaen) kuin minakin. Han on todella puuhakas viikonloppuisin ja pitaa hyvaa huolta kodistaan. Saan lainaksi hanen mieheltaan jaaneen polkupyoran ja mina autoin hanta tulostamaan valokuvia. Sain jopa kutsun lehtea joskus kaymaan hanen loma-asunnolleen (beach-house) Melbournen lahistolle.
Tiedan, etta tama kuulostaa lassylta, mutta tunnen etta haluaisin itsekin vanhempana luoda itselleni asunnon kaltaiset pitteet ja elaa elamaani samalla asenteella kuin han. No, tama nyt on tietysti osittain uutuuden viehtysta ja kuluu nopeasti pois. Olen kuitenkin valittomasti tuntenut oloni kotoisaksi Richmondissa.

Olen avannut pankkitilin, hankkinut kuukausilipun lahiliikenteeseen ja ottanut selvaa internetyhteyksista. Pesin myos ensi kertaa pyykkia amerikkalaistyylisella, paaltataytettavalla pesukoneella. Se oli metkaa se. Tanaan menen myos ensi kertaa uimaan yliopiston omistamaan ulkoaltaaseen. Tapaan samalla myos vahan lisaa saksalaisia.

Kun jannittaa koko ajan

2007-07-24T01:41:00.000-07:00

Aika tuntuu hidastuneen aika lailla taalla maailmalla. Hostelli elama on valiaikaiselamaa kahden vaiheen valilla. Kuitenkin asiat etenee, ja sattuu ja tapahtuu aikalailla.

Ensiksikin, sain asunnon, tai siis kodin eli alivuokratun huoneen. Asunto loytyy East Richmond -nimisesta Melbourne-cityn kuppeessa olevasta lahiosta ja sen omistaa noin viisikymppinen leskiytynyt lakimiesnainen. Se on viisikymmentaluvulla rakennettu omakotitalo, jossa on oma pieni etu- seka takapiha, olohuone, kolmen makuuhuonetta joista yksi toimii tyohuoneena, keittio ja ruokailutila, iso kylpyhuone seka iso vessa yhdistettyna kodinhoitohuoneeseen (eli siella on pesukone ja tilaa kuivattaa). Ja kuten lahes kaikkialla, myos siella on kylma. lammosta pitavat huolta yksittaiset sahkopatterit, sahkopeitteet ja kaasulammittimet.
Asunto on aika kallis, n. 650 dollaria kuussa plus laskut (eli yhteensa n 43o euroa), mutta se on taysin kalustettu, erittain hyvalla ja tuvallisella paikalla ja omistaja vaikuttaa mukavalta. En myoskaan uskalla alkaa leikittelemaan asuntohaulla, silla se on tosi kuluttavaa ja ilmeiseti mylos aika vaikeaa. Periaatteessa vaan pitaa epailla itseaan ja sita, etta saako ottaa suoraan sen ekan asunnon (vaikkei se nyt periaatteessa ole enimmainen, tein Suomeessa jo aika paljon toita asuntojen eteen). Talossa ei ole myoskaan internetia, mutta omistajalla (jonka nimi on Charlotte) on koneeseeni kayva langaton lahetin, ja voin kuulemma sen halutessani hankkia. Eli sopimus kirjoitetaan torstaina ja samana iltana muutan sinne. Jannittaa ja pelottaa, mutta irtiasnomisaika on kaksi viikkoa ja ilman minkaanlaisia sakkotoimenpiteita, jo en haluakkaan olla sita kuutta kuukautta.

Mutta internetin saamiseksi kotiin saattaa menna siis jonkin aikaa, mutta onneksi on koulu. Eilen kavimme paarakennuksella hakemassa infoa ja opiskelijakortit (siis mina ja Wibke) ja tanaan kavimme omalla campuksellamme Prahranissa, joka sijaitsee sopivasti hostellia vastapaata. Itse laitoksellamme on yllattavan vahan koneita, mutta kirjastossa sitakin enemman (jossa siis olen nytkin), joten nyt ulottuvillani on ilmainen netti! Koulun avulla siis voin pitaa ylla nettiriippuvuutani ja mahdollisesti soittaa myos Skype-puheluita.
Olenkin siis ajatellut etta aikaeron takia tulen vahintaan kerran viikossa _todella_ aikasin kouluun, jotta voin puhua rauhassa siella olevien iltavirkkujen kanssa. Etta tiedoksi asianomaisille.

Hostellihuoneemme pursuaa, silla siella asuu minun lisakseni Wibke, huonoa englantia puhuva saksalainen, Birgie, todella lomalla oleva islantilainen ja kolme ranskalasta tyttoa, joden nimia en (viela) tieda. Asiassa ei sinaansa ole ahtauden lisaksi mitaan onglelmia, paitsi etta ranskalaiet ei jostain ihmeen syysta pida lammityksesta. He joko kaantavat patterin minimilleen tai ottavat kokonaan irti seinasta! Talla on oisin lahes pakkasta! Kasittamatonta.

Paikalliset ihmiset ovat yleisesti ottaen erittain mukavia (minua on jo kerran epailty saksalaiseksi). Aikaero kuitenkin vielakin rasittaa ja illat tuovat paahan kaikenlaisia ihme pelkotiloja ja kauhuskenaarioita. Toisaalta, ihmettelinkin miten rauhallisia oita vietin ennen lahtoa kotoSuomessa, joten jossain vaiheessa kai nekin on sitten ajateltava. Odotankin kovasti etta paasee muttamaan ja koulu alkaa, jotta paasee rutiineihin kiinni.

Ja ainiin, unohdin viime kerralla kertoa Chapel Streetin varrella olevista kolmesta puusta, jotka ovat iltaisin taynna (niita on siis satoja) visertavia pikkulintoja. On hammentavaa miten kova aani pikkulinnuista voi lahtea.

Eka ilta

2007-07-23T21:13:00.000-07:00

Nyt on kulunut vahan vajaa nelja vuorokautta kun jatin Suomen polyt taakseni ja lehdin kohti Austraaliaa. Tassa havaintoja silta ajalta;

Pitkat lennot on vahan niinkuin mummolassa olisi. Koko ajan joku tyrkyttaa jotain suuhun pantavaa, ja kun ei syo, niin nukkuu tai katsoo telkkaria. Elokuviakin yritin tuijotella (oli ihan hyvat tarjonnat, Zodiac, Notorious Petty Page ja Driving Lessions), mutta itse koneen melutaso oli sita luokkaa, etta dialogista menikylla leijonanosa ohi korvien. Olen myoskin ehka maailman ainut ihminen, joka ei nauti lentokoneessa jatettavia ilmaisia alkoholijuomia, mutta ei vaan uponnut. Muutenkaan ei tee mieli humaltua. Janskattaa liikaa.

Jet lag on on tosi inhottava, ei pelkastaan siksi, etta unirytmi on ihan sekasin, mutta kun ruuansulatuskin. Yolla on ihan karmiva nalka ja tekee tosi paljon mieli suolaista, mutta aamulla ei mikaan meinaa menna alas. Ja koska taalla on talvi (ihan oikeasti, pipo ja hanskat eivat olleet yhtaan liioiteltua), on taalla myos tosi pimeaa ja aurinko laskee jo kuuden aikaan. Sitten kun uni tulee vasta seitteman kantturoissa aamulla ja heraa kahdelta, niin en ole viela kertaakaan ollut ulkona liikkeela valon aikaan, eli ole edes nahnyt vilausta auringosta.

Valilla on tosi surullista,mutta valilla on myos tosi mukavaa.Tapasin kolme saksalaista (joista yksi on vaihdossa kanssani samassa ryhmassa, Vimbke(?), joka puhuu huononpuoleisesti englantia), joiden kanssa kaytiin eilen vahan ulkona, ja se oli mukavaa. Kaytiin keskustassa kuudennnen kerroksen katolla olleessa baarissa jossa esiintyi yhden miehen orkesteri ja ginger ale oli halpaa. Pala kuitenkin nousee helposti kurkkuun kun ajattelee perhetta. Olen aika mamo. Vanhemmat soittivatkin viime yona, oli hassua se.

Hostelli on aika rupinen. Aamiainen oli surkea ja sisalla on tosi kylma sahkopattereista huolimatta. No, mita voi odottaa kaikken halvimmalta vaihtoehdolta. Televisiossa pyorii myos koko viikonlopun kestava Simpson-maratoni tulevan elokuvan takia, ja suurin osa taalla asuvista reppureissaajista on katsonut sita valehtelematta koko taallaoloaikani. Suihkun voi kuitenkin halutessaan nauttia lampimana, mika on suuri plussa.

Olen kuitenkin saanut vahan hoidettua kouluasioita ja hankkinut uuden puhelinnumeron. En voi kuitenkaan sita antaa, koska en nyt muista sita maatunnusta. Huomenna menen koulun toiselle campukselle tervehtimaan muita vaihtiksia ja myohemmin illalla katsomaan asuntoa, jostaolin yhteydessa jo Suomessa. Paikka on vahahn kalliin lainen, mutta muuten vaikuttaa hyalta, joten toivon paasevani siihen. Suoraan sanottuna en jaksaisi saataa pitkaan, haluan pois taalta hostellista aloittelemaan oikeaa elamaa ja rutiineja.